Tämähän on ollut varsin tuulinen syksy. Tuulta on riittänyt, muuallakin kuin Hollolassa. Siitähän se puhuri vain kiihtyi, kun valtuuston päätettäväksi tuli syyskuussa kaksi tuulivoimahanketta Hollolaan. Ja nyt sanon jo alkuun, en vastusta uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä energianlähteenä. En siis vastusta tuulivoimaa.

Viime tammikuussa meille järjestettiin seminaari, jossa yhtenä aiheena oli tuulivoimala Hollolaan. Asiantuntija näytti kartasta Päijät-Hämeen alueen ja kohdan, missä edellisen valtuuston päättämä 2km:n turvaraja asutuksesta toteutuisi. Paikka sijaitsi jossain Padasjoella keskellä ei mitään, lähellä järveä kuitenkin. Sanoin silloin valtuustosalissa, että ”luulin, että meille esitetään tuulivoimalaa puoltavia argumentteja, mutta meillähän onkin täällä asiantuntija kertomassa, miksi tuulivoimalaa ei ole turvallista ja järkevää sijoittaa Hollolaan”. Hieman veti tyypin hiljaiseksi. Jo silloin jäi liikaa avonaisia kysymyksiä mm. tuulivoimalan vaikutuksesta terveyteen, turvallinen etäisyys asutuksesta. Meidän Perussuomalaisten ryhmämme ainoana oli jo silloin yksimielinen, että emme vastusta tuulivoimaa, mutta tuulivoimalan sijoittaminen lähelle asutusta vaatii ehdottomasti lisää selvitystä.

Tuulet puhalsivat lisää ja keväällä elinvoimavaliokunnan kokouksessa asiantuntija kertoi, kuinka vähän Suomessa tuotetaan tuulivoimaa verrattuna ulkomaihin. Yrittikö kenties syyllistää meitä, kun kyseenalaistimme tuulivoimalan turvallisuuden kunnan asukkaille edelleenkin. Kun Hollolan pitäisi nyt nostaa Suomen tuulivoiman tuotanto huippuun! Ilmoitin silloinkin kantani, että en edelleenkään kannata tuulivoimalan suuria myllyjä Hollolaan kaavailluille alueille, ovat liian lähellä asutusta.

Ja lisää tuulta purjeisiin! Tai pitäisikö sanoa lapoihin?! Elokuussa alkoikin olla oikein puhurit liikkeellä, kun yleisönosastot ja paikallislehdet toistivat samoja kirjoituksia tuulivoiman puolesta ja vastaan. 1.8. oli päivä, jolloin ihminen on toiminnallaan kuluttanut maapallon tämän vuoden uusiutuvat luonnonvarat. Elimme siis ylikulutuspäivää. On aihetta kokea häpeää, olemme riistäneet ja riistämmekin luontoa koko loppuvuoden. Mutta jokainen voi miettiä omalla kohdallaan, miten aikoo toimia ensi vuonna, ettei ylikuormittaisi ja riistäisi luontoa.

Valtuuston kokouksessa syyskuussa olikin sitten varsin mielenkiintoinen vastakkainasettelu. Kesätuulet olivat kääntäneet monen muun valtuutetun pään ja niinpä elinvoimavaliokunta ja kunnanhallitus olivat molemmat tuulivoimalan rakentamisesta Hollollaan vastustuskannalla, ja tämä esitys tuotiin myös valtuuston kokoukseen hyväksyttäväksi.

Vihreät tulkitsivat tämän omalla tavallaan jakamalla väen joko tuulivoimaa kannattaviin uudismielisiin tai tuulivoimalaa vastustaviin vanhanaikaisiin. Ja nimenomaan näin: mikäli vastustat tuulivoimalaa Hollolaan, vastustat myös tuulivoimaa. Mikäli kannatat tuulivoimaa, kannatat myös tuulivoimalaa Hollolaan ts. kaksi täysin erilaista asiaa. Vastustajat kuulemma ajattelevat tunteella, joihin ei mikään järki tehoa. Puolustajat sen sijaan ajattelevat järjellä… ja, kuten tuolla alussa totesin, en vastusta tuulivoimaa, vaan vastustin, kuten koko meidän ryhmämme yksimielisinä edelleen, sen tuotantolaitosta eli tuulivoimalaa Hollolaan. Ja tästähän tässä nimenomaan on koko ajan ollut kyse.

Ehkäpä valtuuston suuren enemmistön päätös saa nyt tuulet tyyntymään ja aletaan miettiä muita keinoja tuottaa energiaa luontoa lisää kuormittamasta.

Hollola 7.10.2018 Pia Salo